Eräs höpsö lankahamsteri osti lankakaupan loppuunmyynnistä satsin pussitettuja nelivärisiä sukkalankoja, Regiaa, kun halvalla sai. Vuosia niitä varastoitiin, kunnes selvisi että näiden vyötteessä olikin pelkkää huijausta, kahta. Väriä kerässä sitten lopulta vaan oli. Ovat niin rumat, että ovat melkein hienot. Kangas on Ikasyrin jättitähdet, napit na.

Vaikka kuopus kasvaisi kuinka isoksi, on hän aina minulle vauva. Tämä tapaus ottaa pienuudestaan kaiken ilon irti. Teetä, Netflixiä ja handletteringiä. Pitäisi muistaa syödä enemmän hedelmiä ja vihanneksia. Olen huomannut, että jos niitä ei pilko valmiiksi, niitä ei tule syötyä.

Langat on kahta paria lukuunottamatta. Joita täytyisi kuluttaa pois ja. Sukat ovat siihen vallan hyviä kohteita. Mallin oppi nopeasti ulkoa,. Vaikka aluksi näyttikin hieman monimutkaiselta. Harmaat on vikingin Villeä ja valkoinen Jannea,. Kun Vikingistä ei valkoista enää ollut saatavilla. Kauniit sukat ja ihanan pehmeät! Lisäksi kuusi paria ihan perussukkia,.

Lähdimme maanantaina etsimään kierrätyskeskus Patinasta jakkaraa tai pinnatuolia mun yöpöydäksi. Löysin kauniin vanhan pinnatuolin muutamalla eurolla, alennusmyyntien aika oli kierrätyskeskuksessakin. Poikakin löysi itselleen mieluisan punaisen kiikkustuolin, pojan ensimmäinen ihkaoikea tuolirakkaus. Ja aivan ihana väripilkku olohuoneeseen! Ehkä illalla ehtisi värittelemään. Kävimme siskon kanssa huhtikuussa Sisustus Chillin pop up -myymälässä Vääksyssä ihanassa kivijalkamyymälässä.

Vuotta ei ole kulunut kolmea kuukauttakaan, ja meidän perheemme yksi sukupolvi on sammunut. Tammikuussa rankka syöpätaival vei mummini, ja eilen tuli tieto pappani yllättävästä kuolemasta. Rinnan alla kiristää ajatuskin siitä, ettei meille suotu enempää aikaa, ettei heille suotu. He olivat isovanhemmiksi hyvin nuoria, kumpikaan ei oikein edes eläkkeelle ehtinyt. Menetettyä aikaa ei tule kukaan meille korvaamaan, joten mitä jää jäljelle? Kun olin pienempi, mummi asui vastapäisessä kerrostalossa.

Visualisti-tekstiiliartesaani säätää, ideoi ja tuhtaa omaksi ilokseen, muiden kauhuksi.

Koko Suomi lienee odottaneen näitä lämpimiä ja aurinkoisia kelejä, joita mä en ole koskaan niin kovin diggaillut. Hieman tulee huono omatunto, kun tietää, että nyt olisi hyvä aika kerätä valoa syksyn varalle ja mitä me olemme tehneet? No olemme olleet sisällä tekemättä yhtään mitään. Tai ei niinkään, olen tehnyt ruokaa, tiskannut, siivonnut hyvin pienin harppauksin Kaamoksen kanssa hänen huonettaan, lukenut, katsonut Viaplayta.